The night before I was heading for Scotland, I was invited to host the final of "China's Got Talent" show in Shanghai with the 80,000 live audience in the stadium. Guess who was the performing guest? Susan Boyle. And I told her, "I'm going to Scotland the next day." She sang beautifully, and she even managed to say a few words in Chinese: 送你葱 So it's not like "hello" or "thank you," that ordinary stuff. It means "green onion for free." Why did she say that? Because it was a line from our Chinese parallel Susan Boyle -- a 50-some year-old woman, a vegetable vendor in Shanghai, who loves singing Western opera, but she didn't understand any English or French or Italian, so she managed to fill in the lyrics with vegetable names in Chinese. (Laughter) And the last sentence of Nessun Dorma that she was singing in the stadium was "green onion for free." So [as] Susan Boyle was saying that, 80,000 live audience sang together. That was hilarious.
Iltana ennen lähtöäni Skotlantiin minut kutsuttiin Shanghaihin juontamaan "China's Got Talent" -show'n finaali, jota tuli katsomaan 80 000 hengen live-yleisö. Arvatkaa, kuka oli tapahtumassa vierailevana esiintyjänä? Susan Boyle. Kerroin hänelle, että olin menossa Skotlantiin seuraavana päivänä. Hän lauloi kauniisti ja onnistui jopa sanomaan muutaman sanan kiinaksi: 送你葱 Ei siis "hei" eikä "kiitos", ei mitään niin tavallista. Se tarkoittaa "ilmaista vihersipulia". Miksi hän sanoin niin? Koska se oli repliikki "Kiinan Susan Boylelta", viisikymppiseltä naiselta, vihanneskauppiaalta Shanghaista, joka rakastaa länsimaalaisen oopperan laulamista, mutta ei osaa yhtään englantia, ranskaa tai italiaa. Niinpä hän korvasi laulunsanat kiinankielisillä vihannesten nimillä. (Naurua) Ja Nessun Dorma -kappaleen viimeinen lause, jonka hän lauloi stadionilla, oli "ilmaista vihersipulia". Joten kun Susan Boyle sanoi sen, 80 000 hengen yleisö lauloi mukana. Se oli hulvatonta.
So I guess both Susan Boyle and this vegetable vendor in Shanghai belonged to otherness. They were the least expected to be successful in the business called entertainment, yet their courage and talent brought them through. And a show and a platform gave them the stage to realize their dreams. Well, being different is not that difficult. We are all different from different perspectives. But I think being different is good, because you present a different point of view. You may have the chance to make a difference.
Luulisin, että sekä Susan Boyle että tämä vihanneskauppias Shanghaista kuuluivat "toiseuteen". Heidän olisi vähiten olettanut menestyvän tässä viihteeksi kutsutussa bisneksessä, mutta silti heidän rohkeutensa ja lahjakkuutensa auttoivat heitä lyömään läpi. Ja show ja esiintymislava antoivat heille näyttämön, jolla toteuttaa unelmansa. No, erilaisena oleminen ei ole kovin vaikeaa. Me olemme kaikki erilaisia eri näkökulmista katsottuna. Mutta minusta erilaisuus on hyvä asia, sillä erilaiset ihmiset edustavat eri näkökulmia. He voivat saada mahdollisuuden vaikuttaa asioihin.
My generation has been very fortunate to witness and participate in the historic transformation of China that has made so many changes in the past 20, 30 years. I remember that in the year of 1990, when I was graduating from college, I was applying for a job in the sales department of the first five-star hotel in Beijing, Great Wall Sheraton -- it's still there. So after being interrogated by this Japanese manager for a half an hour, he finally said, "So, Miss Yang, do you have any questions to ask me?" I summoned my courage and poise and said, "Yes, but could you let me know, what actually do you sell?" I didn't have a clue what a sales department was about in a five-star hotel. That was the first day I set my foot in a five-star hotel.
Minun sukupolveni on ollut onnekas saadessaan todistaa ja osallistua Kiinan historialliseen muodonmuutokseen, joka on muuttanut niin monia asioita viimeisten 20-30 vuoden aikana. Muistan, että vuonna 1990, kun valmistuin yliopistosta, hain töihin myyntiosastolle Pekingin ensimmäiseen viiden tähden hotelliin, Great Wall Sheratoniin -- se on yhä olemassa. Kun hotellin japanilainen manageri oli kuulustellut minua puoli tuntia hän lopulta sanoi: "No niin, neiti Yang, onko sinulla mitään kysyttävää minulta?" Keräsin rohkeuteni ja arvokkuuteni ja sanoin: "Kyllä. Voisitko kertoa, mitä te oikein myytte?" Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä viiden tähden hotellin myyntiosasto teki. Se oli ensimmäinen kerta, kun astuin viiden tähden hotelliin.
Around the same time, I was going through an audition -- the first ever open audition by national television in China -- with another thousand college girls. The producer told us they were looking for some sweet, innocent and beautiful fresh face. So when it was my turn, I stood up and said, "Why [do] women's personalities on television always have to be beautiful, sweet, innocent and, you know, supportive? Why can't they have their own ideas and their own voice?" I thought I kind of offended them. But actually, they were impressed by my words. And so I was in the second round of competition, and then the third and the fourth. After seven rounds of competition, I was the last one to survive it. So I was on a national television prime-time show. And believe it or not, that was the first show on Chinese television that allowed its hosts to speak out of their own minds without reading an approved script. (Applause) And my weekly audience at that time was between 200 to 300 million people.
Samoihin aikoihin kävin koe-esiintymisissä -- ensimmäisissä Kiinan kansallisen television järjestämissä avoimissa koe-esiintymisissä -- tuhansien muiden opiskelijatyttöjen kanssa. Tuottaja kertoi meille etsivänsä suloista, viatonta ja kaunista, tuoretta kasvoa. Joten kun oli minun vuoroni, nousin ylös ja sanoin: "Miksi TV:ssä esiintyvien naisten täytyy aina olla kauniita, suloisia ja viattomia ja avustavassa roolissa? Miksei heillä saa olla omia ajatuksia ja omaa ääntä?" Luulin loukanneeni heitä, mutta itse asiassa he olivat vaikuttuneita sanoistani. Ja niinpä pääsin kilpailun toiselle kierrokselle, ja sitten kolmannelle ja neljännelle. Seitsemän kierroksen jälkeen olin viimeinen jäljelläoleva ehdokas. Olin siis päässyt kansalliseen, parhaan katseluajan TV-show'hun. Ja uskokaa tai älkää, se oli ensimmäinen ohjelma kiinalaisessa televisiossa, jossa juontajat saivat puhua vapaasti mielensä mukaan ilman esihyväksyttyä käsikirjoitusta. (Aplodeja) Viikottainen yleisöni siihen aikaan oli 200-300 miljoonaa ihmistä.
Well after a few years, I decided to go to the U.S. and Columbia University to pursue my postgraduate studies, and then started my own media company, which was unthought of during the years that I started my career. So we do a lot of things. I've interviewed more than a thousand people in the past. And sometimes I have young people approaching me say, "Lan, you changed my life," and I feel proud of that. But then we are also so fortunate to witness the transformation of the whole country. I was in Beijing's bidding for the Olympic Games. I was representing the Shanghai Expo. I saw China embracing the world and vice versa. But then sometimes I'm thinking, what are today's young generation up to? How are they different, and what are the differences they are going to make to shape the future of China, or at large, the world?
Muutaman vuoden päästä päätin lähteä Yhdysvaltoihin Columbia Universityyn opiskelemaan jatkotutkintoa ja perustin sittemmin oman mediayritykseni, mikä oli ennenkuulumatonta sinä aikana, kun aloittelin uraani. Ihmiset siis tekevät kaikenlaisia asioita. Olen haastatellut aikanani yli tuhatta ihmistä. Ja joskus nuoret ihmiset tulevat luokseni ja sanovat: "Lan, olet muuttanut elämäni." Ja minä olen ylpeä siitä. Mutta me olemme olleet hyvin onnekkaita saadessamme todistaa koko maan muodonmuutosta. Olin paikalla, kun Peking haki olympialaisten isännyyttä. Olin edustamassa Shanghain maailmannäyttelyä. Näin Kiinan syleilevän maailmaa ja päinvastoin. Mutta joskus mietin mitä nykypäivän nuorelle sukupolvelle kuuluu. Kuinka erilainen se on ja miten se tulee vaikuttamaan Kiinan tulevaisuuden muovautumiseen tai koko maailman muuttumiseen.
So today I want to talk about young people through the platform of social media. First of all, who are they? [What] do they look like? Well this is a girl called Guo Meimei -- 20 years old, beautiful. She showed off her expensive bags, clothes and car on her microblog, which is the Chinese version of Twitter. And she claimed to be the general manager of Red Cross at the Chamber of Commerce. She didn't realize that she stepped on a sensitive nerve and aroused national questioning, almost a turmoil, against the credibility of Red Cross. The controversy was so heated that the Red Cross had to open a press conference to clarify it, and the investigation is going on.
Niinpä haluankin puhua tänään nuorista sosiaalisen median kautta. Ensinnäkin, keitä he ovat? Miltä he näyttävät? Tässä on tyttö nimeltä Guo Meimei -- 20-vuotias ja kaunis. Hän esitteli kalliita laukkujaan, vaatteitaan ja autoaan mikroblogissaan, joka on kiinalainen versio Twitteristä. Hän väitti olevansa Punaisen Ristin toimitusjohtaja kauppakamarilla. Hän ei ymmärtänyt astuneensa kipeälle alueelle, ja herätti kansallisen kysymystulvan, melkeinpä kohun, Punaisen Ristin uskottavuutta vastaan. Kiista yltyi niin kiihkeäksi, että Punainen Risti järjesti avoimen lehdistötilaisuuden selvittääkseen asian, ja sen tutkiminen on yhä kesken.
So far, as of today, we know that she herself made up that title -- probably because she feels proud to be associated with charity. All those expensive items were given to her as gifts by her boyfriend, who used to be a board member in a subdivision of Red Cross at Chamber of Commerce. It's very complicated to explain. But anyway, the public still doesn't buy it. It is still boiling. It shows us a general mistrust of government or government-backed institutions, which lacked transparency in the past. And also it showed us the power and the impact of social media as microblog.
Tällä hetkellä tiedämme, että hän oli keksinyt tittelin itse, luultavasti siksi, että on ylpeä, kun hänet yhdistetään hyväntekeväisyysjärjestöön. Kaikki ne kalliit tavarat olivat lahjoja, jotka hän sai poikaystävältään, joka oli ennen lautakuntajäsen Punaisen Ristin alajaostossa kauppakamarilla. Asiaa on hyvin monimutkaista selittää. Joka tapauksessa kansa ei hyväksy selityksiä. Asia kuohuu yhä. Se on esimerkki yleisestä epäluottamuksesta hallitusta tai hallituksen tukemia instituutioita kohtaan, sillä ne olivat ennen hyvin suljettuja. Se näytti meille myös sosiaalisen media voiman ja vaikutuksen mikroblogien kautta.
Microblog boomed in the year of 2010, with visitors doubled and time spent on it tripled. Sina.com, a major news portal, alone has more than 140 million microbloggers. On Tencent, 200 million. The most popular blogger -- it's not me -- it's a movie star, and she has more than 9.5 million followers, or fans. About 80 percent of those microbloggers are young people, under 30 years old. And because, as you know, the traditional media is still heavily controlled by the government, social media offers an opening to let the steam out a little bit. But because you don't have many other openings, the heat coming out of this opening is sometimes very strong, active and even violent.
Mikroblogibuumi alkoi vuonna 2010, jolloin kävijöiden määrä kaksinkertaistui ja aika, jonka ihmiset viettivät sivustolla kolminkertaistui. Sina.comissa, merkittävässä uutisportaalissa, yksin on yli 140 miljoonaa mikrobloggaajaa. Tencentissä taas 200 miljoonaa. Kaikkein suosituin bloggaaja -- se en ole minä -- on elokuvatähti, jolla on yli 9,5 miljoonaa seuraajaa tai fania. Noin 80 prosenttia näistä mikrobloggaajista on nuoria ihmisiä, alle 30-vuotiaita. Ja koska, kuten tiedätte, perinteinen media on yhä vahvasti hallituksen kontrolloima, sosiaalinen media tarjoaa väylän päästää vähän höyryjä ulos. Mutta koska nuorilla ei ole paljon tällaisia väyliä, se höyry, joka tämän väylän kautta purkautuu, on joskus erittäin vahva ja voimakas, jopa väkivaltainen.
So through microblogging, we are able to understand Chinese youth even better. So how are they different? First of all, most of them were born in the 80s and 90s, under the one-child policy. And because of selected abortion by families who favored boys to girls, now we have ended up with 30 million more young men than women. That could pose a potential danger to the society, but who knows; we're in a globalized world, so they can look for girlfriends from other countries. Most of them have fairly good education. The illiteracy rate in China among this generation is under one percent. In cities, 80 percent of kids go to college. But they are facing an aging China with a population above 65 years old coming up with seven-point-some percent this year, and about to be 15 percent by the year of 2030. And you know we have the tradition that younger generations support the elders financially, and taking care of them when they're sick. So it means young couples will have to support four parents who have a life expectancy of 73 years old.
Mikrobloggaamisen kautta pystymme ymmärtämään kiinalaisia nuoria entistä paremmin. Miten he siis eroavat muista? Ensinnäkin, suurin osa heistä syntyi 80- ja 90-luvuilla yhden lapsen politiikan aikana. Ja valikoivan abortoimisen seurauksena, perheiden suosiessa poikia, meillä on nyt 30 miljoonaa enemmän nuoria miehiä kuin naisia. Se saattaa mahdollisen uhan yhteiskunnalle, mutta kuka tietää; me elämme globalisoituneessa maailmassa, joten he voivat etsiä tyttöystäviä muista maista. Useimmilla heistä on kohtalaisen hyvä koulutus. Lukutaidottomien ihmisten osuus tässä sukupolvessa on alle yhden prosentin. Kaupungeissa 80 prosenttia nuorista menee korkeakouluun. Mutta heillä on kohdattavaan ikääntyvä Kiina, jossa yli 65-vuotiaiden osuus lisääntyy tänä vuonna reilulla seitsemällä prosentilla ja noin 15 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Ja kuten tiedätte, perinteisiimme kuuluu se, että nuoremmat sukupolvet huolehtivat vanhemmista taloudellisesti ja hoitavat näitä, kun nämä sairastuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten parien täytyy huolehtia neljästä vanhemmasta, joiden keskimääräinen eliniänodote on 73 vuotta.
So making a living is not that easy for young people. College graduates are not in short supply. In urban areas, college graduates find the starting salary is about 400 U.S. dollars a month, while the average rent is above $500. So what do they do? They have to share space -- squeezed in very limited space to save money -- and they call themselves "tribe of ants." And for those who are ready to get married and buy their apartment, they figured out they have to work for 30 to 40 years to afford their first apartment. That ratio in America would only cost a couple five years to earn, but in China it's 30 to 40 years with the skyrocketing real estate price.
Itsensä elättäminen ei siis ole kovin helppoa nuorille ihmisille. Korkeakoulusta valmistuneista ei ole pulaa. Urbaaneilla alueilla korkeakoulusta valmistuneiden aloituspalkka on 400 dollaria kuussa, kun taas keskimääräinen vuokra on yli 500 dollaria. Mitä he sitten tekevät? Heidän täytyy jakaa asunto -- ahtautua erittäin rajattuun tilaan säästääkseen rahaa ja he kutsuvat itseään "muurahaiskeoksi". Ja ne, jotka ovat valmiita menemään naimisiin ja ostamaan asunnon, ovat tajunneet, että heidän täytyy työskennellä 30 tai 40 vuotta, ennen kuin heillä on varaa ostaa ensimmäinen oma asuntonsa. Amerikassa saman määrän ansaitsemiseen menisi vain viitisen vuotta, mutta Kiinassa siihen kuluu 30 tai 40 vuotta kiinteistöhintojen noustessa pilviin.
Among the 200 million migrant workers, 60 percent of them are young people. They find themselves sort of sandwiched between the urban areas and the rural areas. Most of them don't want to go back to the countryside, but they don't have the sense of belonging. They work for longer hours with less income, less social welfare. And they're more vulnerable to job losses, subject to inflation, tightening loans from banks, appreciation of the renminbi, or decline of demand from Europe or America for the products they produce. Last year, though, an appalling incident in a southern OEM manufacturing compound in China: 13 young workers in their late teens and early 20s committed suicide, just one by one like causing a contagious disease. But they died because of all different personal reasons. But this whole incident aroused a huge outcry from society about the isolation, both physical and mental, of these migrant workers.
200 miljoonasta siirtotyöläisistä 60 prosenttia on nuoria. He päätyvät tavallaan loukkuun kaupunkien ja maaseudun välille. Useimmat heistä eivät halua mennä takaisin maaseudulle, mutta he eivät tunne kuuluvansa mihinkään. He työskentelevät pitempiä päiviä kuin muut ja heillä on pienemmät tulot ja huonompi sosiaaliturva. Ja he ovat haavoittuvaisempia työnmenetykselle, inflaatiolle, tiukentuville pankkilainoille, renminbin kurssin nousulle tai valmistamiensa tuotteiden vähentyneelle kysynnälle Euroopassa ja Amerikassa. Viime vuonna tapahtui järkyttävä tapaus eteläkiinalaisessa alkuperäisessä laitevalmistamossa: 13 teini-ikäistä tai parikymppistä nuorta työntekijää teki itsemurhan yksi toisensa jälkeen niin kuin tarttuvan taudin seurauksena. Silti he kaikki kuolivat erilaisten henkilökohtaisen syiden takia. Mutta tämä tapaus herätti valtavaa paheksuntaa yhteiskunnassa siirtotyöläisten fyysistä ja henkistä eristystä kohtaan.
For those who do return back to the countryside, they find themselves very welcome locally, because with the knowledge, skills and networks they have learned in the cities, with the assistance of the Internet, they're able to create more jobs, upgrade local agriculture and create new business in the less developed market. So for the past few years, the coastal areas, they found themselves in a shortage of labor.
Ne, jotka palaavat takaisin maaseudulle, ovat hyvin tervetulleita paikallisten keskuudessa niiden tietojen, taitojen ja verkostojen vuoksi, jotka he ovat oppineet kaupungeissa ja Internetin avulla. He pystyvät luomaan uusia työpaikkoja, kehittämään paikallista maataloutta ja luomaan uutta bisnestä vähemmän kehittyneillä markkinoilla. Niinpä muutaman viime vuoden aikana rannikkoalueet ovat alkaneet kärsiä työvoimapulasta.
These diagrams show a more general social background. The first one is the Engels coefficient, which explains that the cost of daily necessities has dropped its percentage all through the past decade, in terms of family income, to about 37-some percent. But then in the last two years, it goes up again to 39 percent, indicating a rising living cost. The Gini coefficient has already passed the dangerous line of 0.4. Now it's 0.5 -- even worse than that in America -- showing us the income inequality. And so you see this whole society getting frustrated about losing some of its mobility. And also, the bitterness and even resentment towards the rich and the powerful is quite widespread. So any accusations of corruption or backdoor dealings between authorities or business would arouse a social outcry or even unrest.
Nämä kaaviot näyttävät asioiden yleisen sosiaalisen taustan. Ensimmäisenä on Engelin kerroin, joka selittää, että päivittäisten välttämättömyystarvikkeiden hinnan prosenttiosuus on pudonnut viimeisen vuosikymmenen ajan perheiden tuloihin nähden noin 37 prosenttiin. Mutta toisaalta kahden viime vuoden aikana se on noussut 39 prosenttiin, mikä on merkki elinkustannuksien noususta. Ginin kerroin taas on jo mennyt yli vaarallisen 0,4:n rajan. Se on nyt 0,5, mikä on pahempi kuin Amerikassa -- ja se osoittaa meille tulojen epäsuhtaisuuden. Näette siis, että koko tämä yhteiskunta on turhautunut liikkuvuutensa menettämisestä. Katkeruus ja jopa kauna rikkaita ja vaikutusvaltaisia kohtaan on levinnyt laajalle. Näinollen korruptiosyytökset tai salaiset kaupat auktoriteettien ja bisnesten välillä nostattavat yhteiskunnallisen protestin tai jopa levottomuuksia.
So through some of the hottest topics on microblogging, we can see what young people care most about. Social justice and government accountability runs the first in what they demand. For the past decade or so, a massive urbanization and development have let us witness a lot of reports on the forced demolition of private property. And it has aroused huge anger and frustration among our young generation. Sometimes people get killed, and sometimes people set themselves on fire to protest. So when these incidents are reported more and more frequently on the Internet, people cry for the government to take actions to stop this.
Niinpä pystymme mikroblogien kuumimpien aiheiden kautta näkemään, mistä nuoret ihmiset välittävät eniten. Yhteiskunnallinen oikeus ja hallituksen vastuullisuus ovat ensimmäisinä heidän vaatimuksissaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana valtava kaupungistuminen ja kehitys ovat tuoneet mukanaan paljon uutisointia yksityisten kiinteistöjen pakkopurkamisista. Se on aiheuttanut valtavaa suuttumusta ja turhautumista nuoren sukupolvemme keskuudessa. Joskus ihmisiä tapetaan ja joskus ihmiset sytyttävät itsensä tuleen protestoidakseen. Kun tällaisista tapauksista uutisoidaan useammin ja useammin Internetissä, ihmiset vaativat hallitukselta toimintaa tällaisen lopettamiseksi.
So the good news is that earlier this year, the state council passed a new regulation on house requisition and demolition and passed the right to order forced demolition from local governments to the court. Similarly, many other issues concerning public safety is a hot topic on the Internet. We heard about polluted air, polluted water, poisoned food. And guess what, we have faked beef. They have sorts of ingredients that you brush on a piece of chicken or fish, and it turns it to look like beef. And then lately, people are very concerned about cooking oil, because thousands of people have been found [refining] cooking oil from restaurant slop. So all these things have aroused a huge outcry from the Internet. And fortunately, we have seen the government responding more timely and also more frequently to the public concerns.
Hyvä uutinen on, että tänä vuonna valtioneuvosto hyväksyi uuden säädöksen talojen pakkoluovutusta ja purkamista koskien ja siirsi oikeuden päättää pakkopurkamisesta paikallishallituksilta tuomioistuimelle. Lisäksi monet muut julkista turvallisuutta koskevat ongelmat ovat polttava aihe Internetissä. Kuulemme ilmansaasteista, saastuneesta vedestä, myrkytetystä ruoasta. Ja arvatkaa mitä, meille tarjotaan tekonaudanlihaa. On olemassa kaikenlaisia aineksia, joita sipaistaan kanan tai kalan lihaan, jotta se saataisiin näyttämään naudanlihalta. Ja viimeaikoina ihmiset ovat erittäin huolissaan ruokaöljystä, sillä tuhansia ihmisiä on löydetty jalostamassa ruokaöljyä ravintoloiden ruuantähteistä. Nämä kaikki asiat ovat nostattaneet valtavan protestin Internetissä. Ja onneksemme hallitus on alkanut vastata näihin ihmisten huoliin ripeämmin ja useammin kuin ennen.
While young people seem to be very sure about their participation in public policy-making, but sometimes they're a little bit lost in terms of what they want for their personal life. China is soon to pass the U.S. as the number one market for luxury brands -- that's not including the Chinese expenditures in Europe and elsewhere. But you know what, half of those consumers are earning a salary below 2,000 U.S. dollars. They're not rich at all. They're taking those bags and clothes as a sense of identity and social status. And this is a girl explicitly saying on a TV dating show that she would rather cry in a BMW than smile on a bicycle. But of course, we do have young people who would still prefer to smile, whether in a BMW or [on] a bicycle.
Vaikka nuoret vaikuttavat hyvin itsevarmoilta osallistumisestaan julkiseen päätöksentekoon, mutta he vaikuttavat olevan hieman hukassa, kun kyseessä on heidän yksityiselämänsä tarpeet. Kiina ohittaa pian Yhdysvallat luksusmerkkien ykkösmarkkina-alueena, eikä siihen kuulu kiinalaisten rahankäyttö Euroopassa ja muualla. Mutta tiedättekö, puolet näistä kuluttajista elävät alle 2000 dollarin palkalla. He eivät ole rikkaita. Heille nämä laukut ja vaatteet ovat identiteetin ja sosiaalisen aseman merkki. Ja tämä tyttö sanoi suoraan television treffiohjelmassa, että mieluummin itkisi BMW:ssä kuin hymyilisi polkupyörän selässä. Mutta on meillä tietenkin nuoria, jotka mieluummin hymyilevät, ovat he sitten BMW:ssä tai polkupyörän selässä.
So in the next picture, you see a very popular phenomenon called "naked" wedding, or "naked" marriage. It does not mean they will wear nothing in the wedding, but it shows that these young couples are ready to get married without a house, without a car, without a diamond ring and without a wedding banquet, to show their commitment to true love. And also, people are doing good through social media. And the first picture showed us that a truck caging 500 homeless and kidnapped dogs for food processing was spotted and stopped on the highway with the whole country watching through microblogging. People were donating money, dog food and offering volunteer work to stop that truck. And after hours of negotiation, 500 dogs were rescued. And here also people are helping to find missing children. A father posted his son's picture onto the Internet. After thousands of resends in relay, the child was found, and we witnessed the reunion of the family through microblogging.
Joten seuraavassa kuvassa näette suositun ilmiön nimeltä "alastomat häät" tai "alaston avioliitto". Se ei tarkoita sitä, etteikö heillä olisi vaatteita yllään häissään, vaan sitä, että nämä nuoret parit ovat valmiita menemään naimisiin ilman taloa, autoa tai timanttisormusta ja ilman hääjuhlaa, osoittaakseen sitoutumisensa oikeaan rakkauteen. Ja ihmiset myös tekevät hyväntekeväisyyttä sosiaalisen median kautta. Ensimmäisessä kuvassa näette, että rekka, joka kuljetti 500 kodittomia, kidnapattuja, häkkeihin teljettyjä koiria ruoaksiprosessointia varten. huomattiin ja pysäytettiin moottoritiellä koko maan katsellessa mikroblogien kautta. Ihmiset lahjoittivat rahaa, koiranruokaa ja tarjoutuivat vapaaehtoisiksi auttamaan rekan pysäyttämisessä. Tuntien neuvottelun jälkeen 500 koiraa pelastettiin. On myös ihmisiä, jotka auttavat etsimään kadonneita lapsia. Eräs isä julkaisi kuvan pojastaan Internetissä. Kuvaa jaettiin Internetissä eteenpäin tuhansia kertoja ja lapsi löydettiin, ja me saimme todistaa perheen jälleennäkemisen mikroblogien kautta.
So happiness is the most popular word we have heard through the past two years. Happiness is not only related to personal experiences and personal values, but also, it's about the environment. People are thinking about the following questions: Are we going to sacrifice our environment further to produce higher GDP? How are we going to perform our social and political reform to keep pace with economic growth, to keep sustainability and stability? And also, how capable is the system of self-correctness to keep more people content with all sorts of friction going on at the same time? I guess these are the questions people are going to answer. And our younger generation are going to transform this country while at the same time being transformed themselves.
"Onnellisuus" on ollut suosituin sana viimeisten kahden vuoden aikana. Onnellisuus ei liity ainoastaan henkilökohtaisiin kokemuksiin ja arvoihin vaan myös ympäristöön. Ihmiset ajattelevat seuraavia kysymyksiä: Olemmeko valmiita uhraamaan ympäristömme korkeamman bruttokansantuotteen eteen? Kuinka toteutamme yhteiskunnallisen ja poliittisen uudistuksen pysyäksemme taloudellisen kasvun perässä ja ylläpitääksemme kestävää kehitystä ja vakautta? Ja kuinka hyvin Kiinan itsekorjausjärjestelmä pystyy pitämään ihmiset tyytyväisinä, kun ilmassa on samalla niin paljon ristiriitoja? Luulen, että näihin kysymyksiin ihmiset tulevat vastaamaan. Ja nuori sukupolvemme tulee muuttamaan tämän maan muuttuen samalla itse.
Thank you very much.
Paljon kiitoksia.
(Applause)
(Aplodeja)