Let's say you're on a game show. You've already earned $1000 in the first round when you land on the bonus space. Now, you have a choice. You can either take a $500 bonus guaranteed or you can flip a coin. If it's heads, you win $1000 bonus. If it's tails, you get no bonus at all. In the second round, you've earned $2000 when you land on the penalty space. Now you have another choice. You can either take a $500 loss, or try your luck at the coin flip. If it's heads, you lose nothing, but if it's tails, you lose $1000 instead. If you're like most people, you probably chose to take the guaranteed bonus in the first round and flip the coin in the second round. But if you think about it, this makes no sense. The odds and outcomes in both rounds are exactly the same. So why does the second round seem much scarier? The answer lies in a phenomenon known as loss aversion. Under rational economic theory, our decisions should follow a simple mathematical equation that weighs the level of risk against the amount at stake. But studies have found that for many people, the negative psychological impact we feel from losing something is about twice as strong as the positive impact of gaining the same thing. Loss aversion is one cognitive bias that arises from heuristics, problem-solving approaches based on previous experience and intuition rather than careful analysis. And these mental shortcuts can lead to irrational decisions, not like falling in love or bungee jumping off a cliff, but logical fallacies that can easily be proven wrong. Situations involving probability are notoriously bad for applying heuristics. For instance, say you were to roll a die with four green faces and two red faces twenty times. You can choose one of the following sequences of rolls, and if it shows up, you'll win $25. Which would you pick? In one study, 65% of the participants who were all college students chose sequence B even though A is shorter and contained within B, in other words, more likely. This is what's called a conjunction fallacy. Here, we expect to see more green rolls, so our brains can trick us into picking the less likely option. Heuristics are also terrible at dealing with numbers in general. In one example, students were split into two groups. The first group was asked whether Mahatma Gandhi died before or after age 9, while the second was asked whether he died before or after age 140. Both numbers were obviously way off, but when the students were then asked to guess the actual age at which he died, the first group's answers averaged to 50 while the second group's averaged to 67. Even though the clearly wrong information in the initial questions should have been irrelevant, it still affected the students' estimates. This is an example of the anchoring effect, and it's often used in marketing and negotiations to raise the prices that people are willing to pay. So, if heuristics lead to all these wrong decisions, why do we even have them? Well, because they can be quite effective. For most of human history, survival depended on making quick decisions with limited information. When there's no time to logically analyze all the possibilities, heuristics can sometimes save our lives. But today's environment requires far more complex decision-making, and these decisions are more biased by unconscious factors than we think, affecting everything from health and education to finance and criminal justice. We can't just shut off our brain's heuristics, but we can learn to be aware of them. When you come to a situation involving numbers, probability, or multiple details, pause for a second and consider that the intuitive answer might not be the right one after all.
Kuvittele olevasi mukana visailussa. Olet jo tienannut 1000 dollaria ensimmäisellä kierroksella, kun sinulle osuu bonus. Saat valita. Voit ottaa 500 dollarin varman bonuksen tai heittää kolikkoa. Jos saat kruunun, voitat 1000 dollaria. Jos saat klaavan, et saa lainkaan bonusta. Toisella kierroksella sinulla on 2000, kun saavut rosvosektorille. Saat taas valita. Voit valita varman 500 dollarin menetyksen tai koettaa onneasi kolikonheitossa. Kruunulla et menetä mitään, klaavalla menetät 1000 dollaria. Jos toimit kuten useimmat, valitset luultavasti varman bonuksen ensikierroksella ja heität kolikkoa seuraavalla. Tarkemmin ajatellen siinä ei kuitenkaan ole järkeä. Kruunusta ja klaavasta seuraa sama tulos molemmilla kierroksilla. Miksi toinen kierros siis tuntuu pelottavammalta? Vastaus piilee ilmiössä nimeltä häviön välttäminen. Rationaalisen talousteorian mukaan päätöstemme pitäisi noudattaa yksinkertaista laskemista, jossa punnitaan riskin ja panoksen suhdetta. Tutkimuksien mukaan monet ihmiset pitävät häviämisestä johtuvaa psykologista vaikutusta kaksi kertaa pahempana kuin saman asian saamisen positiivista vaikutusta. Häviön välttäminen on yksi ajatusharha, joka johtuu heuristiikoista eli ongelmanratkaisutavoista, joissa käytämme intuitiota ja kokemusta huolellisen analyysin sijasta. Nämä ajattelun oikopolut voivat johtaa järjettömiin päätöksiin, ei rakastumisen tai kalliolta syöksymisen tyyliin, vaan loogisiin päättelyvirheisiin, jotka on helppo osoittaa vääriksi. Todennäköisyyteen liittyviin tilanteisiin ei kannata soveltaa heuristiikkaa. Esimerkiksi heität noppaa, jossa on neljä vihreää ja kaksi punaista sivua, kaksikymmentä kertaa. Voit valita yhden seuraavista heittotuloksista, ja jos se esiintyy tuloksissa, voitat 25 dollaria. Minkä valitset? Tutkimuksessa 65% osallistujista, kaikki opiskelijoita, valitsi vaihtoehdon B vaikka A on lyhyempi ja se sisältää B:n eli se on siis todennäköisempi. Tätä kutsutaan yhdistämiserheeksi. Odotamme näkevämme enemmän vihreitä heittoja, joten aivomme saavat meidät valitsemaan vähemmän todennäköisen option. Heuristiikat soveltuvat huonosti myös numeroiden ajattelemiseen. Esimerkiksi kun opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään ja ensimmäiseltä kysyttiin, kuoliko Gandhi ennen vai jälkeen 9 v. ikää, ja toiselta ennen vai jälkeen 140 v. Molemmat luvut olivat vääriä, mutta kun opiskelijoiden piti arvata Gandhin oikea kuolinikä, ensimmäinen ryhmä arvasi keskimäärin 50 ja toinen keskimäärin 67. Vaikka ilmeisen väärän informaation ei olisi pitänyt vaikuttaa, se vaikutti arviointeihin. Tämä on esimerkki ankkuroinnista, ja sitä käytetään usein markkinoinnissa ja neuvotteluissa nostamaan hintaa, jonka ihmiset maksavat tuotteesta. Jos siis heuristiikat johtavat vääriin päätöksiin, miksi meillä on sellaisia? Ne vovat olla melko tehokkaita. Ihmisen historiassa henkiinjääminen on vaatinut nopeutta lman kaikkea tietoa. Kun ei ole aikaa punnita kaikkia mahdollisuuksia loogisesti, heuristiikat voivat pelastaa henkemme. Nykyisin vaaditaan paljon mutkikkaampia päätöksiä, ja päätöksiämme vinouttavat monet tiedostamattomat tekijät, ja tämä vaikuttaa niin terveyteen, koulutukseen, talouteen kuin oikeuslaitokseen. Emme voi kytkeä heuristiikkoja aivoista pois mutta voimme oppia tulemaan niistä tietoisiksi. Kun olet tilanteessa, johon liittyy numeroita, todennäköisyyttä tai paljon yksityiskohtia, pysähdy hetkeksi ja huomaa, että intuitiivinen vastaus saattaa olla sittenkin väärä.