I know what you're thinking. You think I've lost my way, and somebody's going to come on the stage in a minute and guide me gently back to my seat. (Applause) I get that all the time in Dubai. "Here on holiday are you, dear?" (Laughter) "Come to visit the children? How long are you staying?"
Tiedän, mitä ajattelette. Ajattelette, että olen eksynyt, ja kohta joku tulee lavalle ja ohjaa minut hienotunteisesti takaisin paikalleni. (Aplodeja) Dubaissa minulle käy aina niin. "Täällä lomalla olet, ystäväiseni?" (Naurua) "Tulitko katsomaan lapsia?" "Kuinka pitkään aiot olla täällä?"
Well actually, I hope for a while longer yet. I have been living and teaching in the Gulf for over 30 years. (Applause) And in that time, I have seen a lot of changes. Now that statistic is quite shocking. And I want to talk to you today about language loss and the globalization of English. I want to tell you about my friend who was teaching English to adults in Abu Dhabi. And one fine day, she decided to take them into the garden to teach them some nature vocabulary. But it was she who ended up learning all the Arabic words for the local plants, as well as their uses -- medicinal uses, cosmetics, cooking, herbal. How did those students get all that knowledge? Of course, from their grandparents and even their great-grandparents. It's not necessary to tell you how important it is to be able to communicate across generations.
Itse asiassa toivon, että vielä hieman pitempään. Olen asunut ja opettanut Persianlahden maissa yli 30 vuoden ajan. (Aplodeja) Ja sinä aikana olen nähnyt monen asian muuttuneen. Ja nämä lukemat ovat aika hätkähdyttäviä. Haluan puhua teille tänään kielten katoamisesta ja englannin kielen globalisoitumisesta. Haluan kertoa teille ystävästäni, joka opetti aikuisille englantia Abu Dhabissa. Eräänä kauniina päivänä hän päätti viedä heidät puutarhaan ja opettaa heille luontoon liittyviä sanoja. Mutta kävikin niin, että hän itse tuli oppineeksi kaikki paikallisten kasvien arabiankieliset nimet ja niiden käyttötavat -- lääkkeinä, kosmetiikkana, ruoanlaitossa ja yrtteinä. Kuinka oppilaat olivat saaneet kaiken sen tiedon? Tietysti isovanhemmiltaan ja jopa isoisovanhemmiltaan. Te itsekin ymmärrätte varsin hyvin, kuinka tärkeää on, että eri sukupolvet pystyvät kommunikoimaan keskenään.
But sadly, today, languages are dying at an unprecedented rate. A language dies every 14 days. Now, at the same time, English is the undisputed global language. Could there be a connection? Well I don't know. But I do know that I've seen a lot of changes. When I first came out to the Gulf, I came to Kuwait in the days when it was still a hardship post. Actually, not that long ago. That is a little bit too early. But nevertheless, I was recruited by the British Council, along with about 25 other teachers. And we were the first non-Muslims to teach in the state schools there in Kuwait. We were brought to teach English because the government wanted to modernize the country and to empower the citizens through education. And of course, the U.K. benefited from some of that lovely oil wealth.
Mutta valitettavasti nykyään kieliä kuolee ennennäkemättömään tahtiin. Yksi kieli 14 päivässä. Samaan aikaan englanti on kiistaton maailmankieli. Voiko näillä asioilla olla yhteys? Enpä tiedä. Mutta selvää on, että moni asia on muuttunut. Tullessani ensi kertaa Persianlahdelle, tulin Kuwaitiin aikana, jolloin se oli vielä ankea paikka. Oikeastaan siitä ei ole niin kauan. Tämä on hieman liian aikaisin. Joka tapauksessa, British Council palkkasi minut ja 25 muuta opettajaa sinne. Olimme ensimmäiset ei-muslimit, jotka opettivat Kuwaitin kouluissa. Meidät tuotiin opettamaan englantia, koska hallitus halusi nykyaikaistaa maan ja parantaa kansalaisten elinoloja koulutuksen kautta. Ja tietysti britit hyötyivät ihanista öljyrikkauksista.
Okay. Now this is the major change that I've seen -- how teaching English has morphed from being a mutually beneficial practice to becoming a massive international business that it is today. No longer just a foreign language on the school curriculum, and no longer the sole domain of mother England, it has become a bandwagon for every English-speaking nation on earth. And why not? After all, the best education -- according to the latest World University Rankings -- is to be found in the universities of the U.K. and the U.S. So everybody wants to have an English education, naturally. But if you're not a native speaker, you have to pass a test.
No niin. Tämä on suurin näkemäni muutos -- kuinka englannin kielen opetus on kokenut muodonmuutoksen yleishyödyllisestä toiminnasta laajamittaiseksi kansainväliseksi liiketoiminnaksi. Englanti ei ole enää vain yksi vieras kieli koulun opetussuunnitelmassa. Eikä enää Äiti Englannin yksityisomaisuutta. Siitä on tullut maailman kaikkien englanninkielisten maiden lempilapsi. Ja miksipä ei? Tuoreimman maailman yliopistojen vertailun mukaan parasta opetusta saa nimenomaan Britannian ja Yhdysvaltojen yliopistoissa. Britannian ja Yhdysvaltojen yliopistoissa. Tietysti kaikki haluavat englanninkielisen koulutuksen. Mutta jos ei ole äidinkielinen puhuja, on läpäistävä koe.
Now can it be right to reject a student on linguistic ability alone? Perhaps you have a computer scientist who's a genius. Would he need the same language as a lawyer, for example? Well, I don't think so. We English teachers reject them all the time. We put a stop sign, and we stop them in their tracks. They can't pursue their dream any longer, 'til they get English. Now let me put it this way: if I met a monolingual Dutch speaker who had the cure for cancer, would I stop him from entering my British University? I don't think so. But indeed, that is exactly what we do. We English teachers are the gatekeepers. And you have to satisfy us first that your English is good enough. Now it can be dangerous to give too much power to a narrow segment of society. Maybe the barrier would be too universal.
Voiko kuitenkaan olla oikein hylätä opiskelija ainoastaan kielitaidon perusteella? Kyseessä voi olla tietotekniikkanero. Kyseessä voi olla tietotekniikkanero. Tarvitseeko hän samaa kieltä kuin esimerkiksi juristi? Enpä usko. Me englannin opettajat hylkäämme heidät jatkuvasti. Me annamme stop-merkin ja jätämme heidät sille tielleen. He eivät voi edetä kohti unelmaansa ennen kuin osaavat englantia. Asian voisi ilmaista näin: jos tapaisin kielitaidottoman hollanninkielisen, jolla olisi parannuskeino syöpään, estäisinkö häntä menemästä brittiläiseen yliopistooni? En varmasti. Mutta todellisuudessa juuri niin me teemme. Me englanninopettajat olemme portinvartijoita. Hakijan on ensin saatava meidät vakuuttuneiksi englannin taitojensa riittävyydestä. Voi olla vaarallista antaa liikaa valtaa pienelle ryhmälle yhteiskunnassa. Esteestä voi tulla liian yleispätevä.
Okay. "But," I hear you say, "what about the research? It's all in English." So the books are in English, the journals are done in English, but that is a self-fulfilling prophecy. It feeds the English requirement. And so it goes on. I ask you, what happened to translation? If you think about the Islamic Golden Age, there was lots of translation then. They translated from Latin and Greek into Arabic, into Persian, and then it was translated on into the Germanic languages of Europe and the Romance languages. And so light shone upon the Dark Ages of Europe. Now don't get me wrong; I am not against teaching English, all you English teachers out there. I love it that we have a global language. We need one today more than ever. But I am against using it as a barrier. Do we really want to end up with 600 languages and the main one being English, or Chinese? We need more than that. Where do we draw the line? This system equates intelligence with a knowledge of English, which is quite arbitrary.
No niin. Kuulen teidän sanovan: "No entä tutkimus?" "Se tapahtuu kokonaan englanniksi." Kirjat ovat kyllä englanniksi, tiedejulkaisut toimitetaan englanniksi, mutta se on itseään toteuttava ennuste. Se ruokkii englannin kielen vaatimusta. Ja niin se jatkuu. Kysynpä vain: mitä kävi kääntämiselle? Jos ajatellaan islamin kulta-aikaa, silloin käännettiin paljon. Käännettiin latinasta ja kreikasta arabiaan, persiaan, ja sitten edelleen Euroopan germaanisille ja romaanisille kielille. Ja niin lankesi valo Euroopan pimeän keskiajan ylle. Älkää ymmärtäkö minua väärin, te kaikki englanninopettajat siellä, en vastusta englannin opettamista. Minusta on hienoa, että meillä on maailmankieli. Tänä päivänä tarvitsemme sellaista enemmän kuin koskaan. Mutta minä vastustan sen käyttöä esteenä. Haluammeko todella, että meille jää 600 kieltä, ja pääkieli on englanti tai kiina? Se ei riitä. Mihin raja vedetään? Meidän järjestelmässä älykkyys on yhtä kuin englannin kielen taito. Se on aika mielivaltaista.
(Applause)
(Aplodeja)
And I want to remind you that the giants upon whose shoulders today's intelligentsia stand did not have to have English, they didn't have to pass an English test. Case in point, Einstein. He, by the way, was considered remedial at school because he was, in fact, dyslexic. But fortunately for the world, he did not have to pass an English test. Because they didn't start until 1964 with TOEFL, the American test of English. Now it's exploded. There are lots and lots of tests of English. And millions and millions of students take these tests every year. Now you might think, you and me, "Those fees aren't bad, they're okay," but they are prohibitive to so many millions of poor people. So immediately, we're rejecting them.
Ja haluaisin muistuttaa teitä jättiläisistä, joiden harteilla nykypäivän sivistyneistö seisoo. Heidän ei tarvinnut oppia englantia eikä läpäistä englannin koetta. Esimerkkinä voi olla Einstein. Hänen muuten katsottiin tarvitsevan erityisopetusta, ja itse asiassa hänellä olikin lukihäiriö, mutta maailman kannalta onneksi hänen ei tarvinnut läpäistä englannin koetta. Sillä ne alkoivat vasta vuonna 1964. Ensimmäisenä tuli TOEFL, amerikkalainen englannin kielikoe. Nyt ilmiö on paisunut. Englannin kokeita on valtavasti. Ja miljoonat ja taas miljoonat opiskelijat osallistuvat niihin joka vuosi. Ehkä saatatte kuvitella, te ja myös minä, että niiden osallistumismaksut ovat sopivia, mutta ne ovat este monille miljoonille köyhille. Me siis hylkäämme heidät suoralta kädeltä.
(Applause)
(Aplodeja)
It brings to mind a headline I saw recently: "Education: The Great Divide." Now I get it, I understand why people would want to focus on English. They want to give their children the best chance in life. And to do that, they need a Western education. Because, of course, the best jobs go to people out of the Western Universities, that I put on earlier. It's a circular thing.
Siitä tulee mieleeni hiljattain näkemäni otsikko: "Koulutus: Suuri jako." Nyt käsitän sen. Ymmärrän, miksi englantiin halutaan panostaa. Lapsille halutaan antaa elämään parhaat mahdollisuudet. Ja niitä varten tarvitaan länsimainen koulutus. Koska luonnollisesti parhaat työpaikat menevät aiemmin näyttämistäni länsimaisista yliopistoista valmistuneille. Ilmiö ruokkii itseään.
Okay. Let me tell you a story about two scientists, two English scientists. They were doing an experiment to do with genetics and the forelimbs and the hind limbs of animals. But they couldn't get the results they wanted. They really didn't know what to do, until along came a German scientist who realized that they were using two words for forelimb and hind limb, whereas genetics does not differentiate and neither does German. So bingo, problem solved. If you can't think a thought, you are stuck. But if another language can think that thought, then, by cooperating, we can achieve and learn so much more.
No niin. Kerronpa teille tarinan kahdesta tieteilijästä, kahdesta englantilaisesta tieteilijästä. He olivat tekemässä koetta, joka liittyi genetiikkaan ja eläinten etu- ja takaraajoihin. He eivät saaneet haluamiaan tuloksia. He eivät tienneet mitä tehdä, kunnes joukkoon liittyi saksalainen tieteilijä, joka huomasi heidän käyttäneen kahta sanaa eturaajasta ja takaraajasta, kun taas genetiikka ei tee niille eroa eikä myöskään saksan kieli. Bingo, ongelma oli ratkaistu. Jos ideaa ei pysty ajattelemaan, on jumissa. Mutta jos toinen kieli pystyy hahmottamaan sen, silloin yhteistyöllä voimme saavuttaa ja oppia paljon lisää.
My daughter came to England from Kuwait. She had studied science and mathematics in Arabic. It's an Arabic-medium school. She had to translate it into English at her grammar school. And she was the best in the class at those subjects. Which tells us that when students come to us from abroad, we may not be giving them enough credit for what they know, and they know it in their own language. When a language dies, we don't know what we lose with that language.
Tyttäreni tuli Kuwaitista Englantiin. Tyttäreni tuli Kuwaitista Englantiin. Hän oli oppinut luonnontieteitä ja matematiikkaa arabiaksi. Hän oli käynyt arabiankielistä keskikoulua. Uudessa koulussa hänen piti kääntää kaikki englantiin. Ja hän oli luokkansa paras niissä oppiaineissa. Tämä osoittaa meille, että kun ulkomailta tulee meille opiskelijoita, emme ehkä anna heille riittävästi tunnustusta siitä, mitä he osaavat, minkä he osaavat omalla kielellään. Kun kieli kuolee, me emme tiedä, mitä sen kielen mukana menetämme.
This is -- I don't know if you saw it on CNN recently -- they gave the Heroes Award to a young Kenyan shepherd boy who couldn't study at night in his village, like all the village children, because the kerosene lamp, it had smoke and it damaged his eyes. And anyway, there was never enough kerosene, because what does a dollar a day buy for you? So he invented a cost-free solar lamp. And now the children in his village get the same grades at school as the children who have electricity at home. (Applause) When he received his award, he said these lovely words: "The children can lead Africa from what it is today, a dark continent, to a light continent." A simple idea, but it could have such far-reaching consequences.
Mahdoittekohan nähdä tämän CNN:llä äskettäin -- Sankarien palkinto myönnettiin pienelle kenialaiselle paimenpojalle, joka ei voinut opiskella kylässään öisin kuten muut kylän lapset, koska hänen kerosiinilamppunsa savutti ja vahingoitti hänen silmiään. Ja kerosiinia ei edes ollut koskaan riittävästi, sillä mitä dollarilla päivässä saisi ostettua? Hän keksi aurinkoenergialampun, josta ei synny kuluja. Ja nyt kylän lapset saavat koulussa samat arvosanat kuin ne lapset, joilla on kotona sähköt. (Aplodeja) Kun hän vastaanotti palkintonsa, hän lausui seuraavat ihanat sanat: "Lapset voivat muuttaa Afrikan pimeästä maanosasta, jollainen se on nyt, kirkkaaksi maanosaksi." Yksinkertainen ajatus, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset.
People who have no light, whether it's physical or metaphorical, cannot pass our exams, and we can never know what they know. Let us not keep them and ourselves in the dark. Let us celebrate diversity. Mind your language. Use it to spread great ideas.
Ihmiset, joilla ei ole valoa, joko fyysisesti tai vertauskuvallisesti, eivät voi läpäistä kokeitamme, emmekä me voi koskaan tietää, mitä he osaavat. Emme saa pitää heitä emmekä itseämme pimeässä. Ylistäkäämme monimuotoisuutta. Pitäkää huolta kielestänne. Levittäkää sillä suuria ideoita.
(Applause)
(Aplodeja)
Thank you very much.
Paljon kiitoksia.
(Applause)
(Aplodeja)