So I thought, "I will talk about death." Seemed to be the passion today. Actually, it's not about death. It's inevitable, terrible, but really what I want to talk about is, I'm just fascinated by the legacy people leave when they die. That's what I want to talk about.
Ajattelin puhua kuolemasta. Se vaikuttaa päivän teemalta. Itse asiassa, en puhu kuolemasta. Kuolema on väistämätön ja kamala. Oikeastaan haluan puhua siitä, kuinka minua kiehtoo se perintö, jonka ihmiset jättävät jälkeensä kuoltuaan. Siitä aion puhua.
So Art Buchwald left his legacy of humor with a video that appeared soon after he died, saying, "Hi! I'm Art Buchwald, and I just died." And Mike, who I met at Galapagos, a trip which I won at TED, is leaving notes on cyberspace where he is chronicling his journey through cancer. And my father left me a legacy of his handwriting through letters and a notebook. In the last two years of his life, when he was sick, he filled a notebook with his thoughts about me. He wrote about my strengths, weaknesses, and gentle suggestions for improvement, quoting specific incidents, and held a mirror to my life.
Art Buchwald testamenttasi huumorinsa videolla, joka ilmestyi pian hänen kuolemansa jälkeen. Videolla hän sanoo: "Hei, olen Art Buchwald ja kuolin juuri." Mike, jonka tapasin Galapagossaarilla, TEDissä voittamallani matkalla, kirjoittaa viestejä virtuaalimaailmaan matkastaan syövän kanssa. Minun isäni testamenttasi minulle käsinkirjoittamansa kirjeet ja muistikirjan. Viimeisten kahden elinvuotensa aikana, jolloin hän oli sairas, hän täytti muistikirjan ajatuksillaan minusta. Hän kirjoitti vahvuuksistani, heikkouksistani, ja esitti hienovaraisia parannusehdotuksia. Hän siteerasi tiettyjä tapahtumia ja peilasi elämääni.
After he died, I realized that no one writes to me anymore. Handwriting is a disappearing art. I'm all for email and thinking while typing, but why give up old habits for new? Why can't we have letter writing and email exchange in our lives? There are times when I want to trade all those years that I was too busy to sit with my dad and chat with him, and trade all those years for one hug. But too late. But that's when I take out his letters and I read them, and the paper that touched his hand is in mine, and I feel connected to him.
Hänen kuoltuaan tajusin, ettei kukaan kirjoita minulle enää. Käsinkirjoittaminen on katoava taide. Olen innostunut sähköpostista ja ajattelun helppoudesta koneella kirjoittaessa, mutta miksi luopua vanhoista tavoista uusien tullessa? Miksei meillä voi olla sekä kirjeiden että sähköpostien vaihtoa elämässämme? On hetkiä, jolloin haluaisin vaihtaa kaikki ne vuodet, jolloin olin liian kiireinen istuakseni juttelemaan isäni kanssa ja vaihtaa ne vuodet yhteen halaukseen. Liian myöhäistä. Silloin otan esiin hänen kirjeensä ja luen ne. Ja paperi, joka kosketti hänen kättään, on kädessäni, ja tunnen yhteyden häneen.
So maybe we all need to leave our children with a value legacy, and not a financial one. A value for things with a personal touch -- an autographed book, a soul-searching letter. If a fraction of this powerful TED audience could be inspired to buy a beautiful paper -- John, it'll be a recycled one -- and write a beautiful letter to someone they love, we actually may start a revolution where our children may go to penmanship classes.
Joten ehkä meidän kaikkien tulisi jättää lapsillemme arvojen perintö taloudellisen sijasta. Arvostus henkilökohtaisille asioille: nimikirjoituksella varustettu kirja tai kirje itsetutkiskelusta. Jos edes osa tästä vaikutusvaltaisesta TED-yleisöstä inspiroituisi ostamaan kaunista paperia -- John, se olisi kierrätettyä paperia -- ja kirjoittaisi kauniin kirjeen jollekin rakkaalleen, saattaisimme aloittaa vallankumouksen. Lapsemme saattaisivat osallistua kirjoitustaidon tunneille.
So what do I plan to leave for my son? I collect autographed books, and those of you authors in the audience know I hound you for them -- and CDs too, Tracy. I plan to publish my own notebook. As I witnessed my father's body being swallowed by fire, I sat by his funeral pyre and wrote. I have no idea how I'm going to do it, but I am committed to compiling his thoughts and mine into a book, and leave that published book for my son.
Joten mitä aion jättää pojalleni? Kerään nimikirjoituksella varustettuja kirjoja, kuten kirjailijat yleisössä tietävät -- ja CDitä myös, Tracy. Suunnittelen omien muistelmieni julkaisemista. Kun seurasin liekkien nielevän isäni ruumiin, istuin hänen hautarovionsa äärellä ja kirjoitin. En tiedä vielä miten sen teen, mutta olen sitoutunut kokoamaan hänen ajatuksiansa ja omiani kirjaksi ja jättämään sen pojalleni.
I'd like to end with a few verses of what I wrote at my father's cremation. And those linguists, please pardon the grammar, because I've not looked at it in the last 10 years. I took it out for the first time to come here. "Picture in a frame, ashes in a bottle, boundless energy confined in the bottle, forcing me to deal with reality, forcing me to deal with being grown up. I hear you and I know that you would want me to be strong, but right now, I am being sucked down, surrounded and suffocated by these raging emotional waters, craving to cleanse my soul, trying to emerge on a firm footing one more time, to keep on fighting and flourishing just as you taught me. Your encouraging whispers in my whirlpool of despair, holding me and heaving me to shores of sanity, to live again and to love again." Thank you.
Haluan lopettaa muutamaan säkeeseen, jotka kirjoitin isäni tuhkauksessa. Kielitieteilijöiltä joukossanne pyydän anteeksi kielioppiani, koska en ole vilkaissutkaan sitä viimeiseen kymmeneen vuoteen. Otin sen esille ensimmäistä kertaa nyt tullessani tänne. "Kuva kehyksissä, tuhka pullossa, loputon energia suljettuna pulloon, pakottaen minut kohtaamaan todellisuuden, pakottaen minut kohtaamaan aikuisuuteni. Kuulen sinut ja tiedän, että haluat minun olevan vahva. Mutta juuri nyt, minua vetää pinnan alle, ympäröi ja tukahduttaa valtoimenaan raivoavat tunteiden vedet. Ne tahtovat puhdistaa sieluni, koettavat nousta takaisin pysyvälle jalansijalle, jatkaa taistelua ja kukoistusta, juuri niin kuin opetit minua. Sinun kannustavat kuiskauksesi epätoivoni kierteessä tukevat minua ja nostavat minut järjen rannoille, elääkseni ja rakastaakseni." Kiitos.