Picture this: your friend and you are watching a sitcom and a sassy sidekick walks into a room, carrying a four-tiered wedding cake. He trips, falls,
Kuvittele tämä: Istut kaverisi kanssa katsomassa komediasarjaa, jossa eloisa aisapari kävelee sisään kantaen nelikerroksista hääkakkua. Hän kompuroi, kaatuu
and face-plants into the cake. Your friend doubles over with laughter and says, "It's so ridiculous! So ironic!" Well, quick, what do you do? Do you laugh along with the laugh track and let this grievous misinterpretation of irony go? Or, do you throw caution to the wind and explain the true meaning of irony? If you're me, you choose the latter. Unfortunately, irony has been completely misunderstood. We tend to throw out that term whenever we see something funny or coincidental. And while many examples of true irony can be funny, that is not the driving factor of being ironic. A situation is only ironic if what happens is the exact opposite of what was expected. If you expect A, but get B, then you have irony. Let's take the slap-stick cake situation as an example. When someone walks in precariously balancing something that shouldn't be carried alone, trips, falls, and makes a mess, it is funny, but it's not ironic. In fact, you probably expect someone who is single-handedly carrying a huge cake to trip. When he does, reality aligns with expectations, and so that is not irony. But what if the sassy sidekick walked in wearing a gold medal that he'd won at the cake walking event at the Atlanta Olympics in 1996? What if that sidekick was a professional cake carrier? Then, maybe there would have been a reasonable expectation that he would have been more skilled when carrying a ridiculously large cake. Then, when that reasonable expectation was not met by the tripping sidekick, irony would have been exemplified. Another example. A senior citizen texting and blogging. The common and reasonable expectation of more mature men and women is that they don't like or know technology, that they have a hard time turning on a computer, or that they have the old brick cell phones from the 1980s. One should not expect them to be connected, high-tech, or savvy enough to text or to be blogging, which must seem like some sort of newfangled thing that "back in my day," they never had. So when Granny pulls out her smart phone to post pictures of her dentures or her grandkids, irony ensues. Reasonable expectations of the situation are not met. That is irony. So while the cake dropper might not be ironic, there are all kinds of situations in life that are. Go out, and find those true examples of irony.
ja lämähtää naama edellä kakkuun. Kaverisi nauraa kaksinkerroin ja sanoo: "Naurettavaa! Niin ironista!" No, pian, mitä teet? Nauratko taustanauhan mukana ja annat ironian tuskastuttavan väärinymmärryksen mennä ohi? Vai, heitätkö turhan varovaisuuden menemään selittääksesi ironian todellisen merkityksen? Mikäli olet kuten minä, valitset jälkimmäisen. Ikävä kyllä ironia on täysin väärinymmärretty käsite. Heitämme termin ilmaan milloin tahansa, kun näemme jotain hassua tai samanaikaista. Vaikka monet tosielämän esimerkit ironiasta voivat olla hauskoja, niin se ei ole ironian päätekijä. Tilanne on ironinen ainoastaan, jos se, mitä tapahtuu, on vastoin odotuksia. Mikäli odotat A:n tapahtuvan, mutta saatkin B:n, se on ironista. Otetaan tämä kermakakkukomediatilanne esimerkiksi. Kun joku kävelee kannatellen epävarmasti jotain, mitä ei tulisi kantaa yksin ja kompastuu, kaatuu ja aiheuttaa sotkun on se hauskaa, mutta ei ironista. Todennäköisesti odotat jonkun joka itsekseen kantaa valtavaa kakkua lopulta kaatuvan. Hänen kaatuessaan todellisuus seuraa odotuksia, joten se <i>ei</i> ole ironiaa. Entä jos aisapari kävelisikin sisään kaulassaan kultamitalli, jonka hän voitti kakunkantokilpailuisssa Atlantan olympialaisissa vuonna 1996? Entä jos aisapari olisikin ammatiltaan kakunkantaja? Silloin olisi mahdollista muodostaa perusteltu oletus siitä, että henkilö olisi tottunut kantamaan naurettavan suurta kakkua. Tällöin, kun perusteltu olettamus ei käykkään toteen aisaparin kompuroidessa, on meillä esimerkki ironiasta. Toinen esimerkki. Tekstaileva ja bloggaava seniorikansalainen. Yleinen ja perusteltu olettamus hieman <i>kypsemmistä</i> miehistä ja naisista on se, että he eivät tunne eivätkä pidä teknologiasta, että heillä on vaikeuksia käynnistää tietokone, tai he käyttävät vanhoja tiiliskivikännyköitä 1980-luvulta. Heidän ei kuvittele olevan verkostoituneita, huipputeknologian osaajia, tai älyävän tekstaamisesta saatikka bloggaavan, mikä voi vaikuttaa uudenaikaiselta jutulta mitä ei "silloin kun minä olin nuori" ollut lainkaan. Joten kun Mummo kaivaa esiin älypuhelimensa lähettääksen kuvia tekohampaistaan lapsenlapsilleen, seuraa ironia. Perusteltu olettamus tilanteesta ei ole toteunut. Se on ironista. Joten vaikka kakun pudottaja ei ehkä olekkaan ironinen on elämässä monia tilanteita mitkä ovat. Lähde ulos ja löydä tosielämän esimerkit ironiasta.